Työt ja siivous ovat edistyneet kiitettävästi, mutta olen mussuttanut makeata niin että vatsaan sattuu. Kai se sitten on niin, että pelkään oikeasti, että mitäs nyt, jos kaikki onkin hyvin, jos olenkin saavuttanut sen, mitä aioin. Minun ei edes tehnyt mieli sitä jätskiä ja niitä muroja, mutta söin vain...

Noh, olen silti päättänyt suhtautua edelleen optimistisesti ja usko itseeni. Huomisaamuna olo on jo ok, ja jos sitten pysähtyisin miettimään ennen kuin ahdan itseni täyteen. Lupaan ainakin yrittää. Muuten aikaansaannosteni suhteen voinkin olla aika ylpeä. Vielä on matkaa siihen, että voisin luottaa jonkin oikeasti muuttuneen, tällaisia päiviä tarvitaan siihen vielä paljon. Kun vaan ei olisi näin paha olo tämän mussuttamisen takia....